Lähes 25-vuotta Wapicella työskennellyt Risto Pajula on päässyt kasvamaan uransa aikana sulautettujen järjestelmien harjoittelijasta teknologiasegmentin vetäjäksi. Vapaa-ajallaan hän innostuu vapaalaskusta ja voit tavata hänet tatamilla brasilialaisen jiujitsun parissa.
Wapicen organisaatio jakautuu kuuteen eri segmenttiin. Segmentin vetäjämme ovat pitkän linjan Wapicelaisia, ja he ovat tärkeä osa yrityksen menestystä ja kasvua. Uudessa blogisarjassamme pääset tutustumaan tekijöihin Wapicen menestyksen takana – hyppää mukaan!
Hei Risto! Kerro segmentistäsi?
Tällä hetkellä segmentissäni työskentelee noin 60 osaajaa eri puolella Suomea. Teemme elektroniikkasuunnittelua erilaisiin tuotekehitysprojekteihin kuten erilaisten IoT-tyyppisten laitteiden ja teollisuuden ohjausjärjestelmien suunnitteluun. Lisäksi teemme sularisoftan kehitystä, jossa itselläni on vahvin tausta. Kansalaisuuksia mahtuu segmenttiin monta ja koulutus –ja urataustoja on erilaisia, vaikka suurimmalla osalla on taustalla opintoja laitteiston läheisistä opintosuuntauksista. Segmentistäni löytyy opiskelijoita sekä osaajia senior-tasoon asti. Segmentin osaajat ovat rautaisia ammattilaisia omalla alueellaan.
Miten päädyit Wapicelle?
Minulla oli ensin lyhyet tietojenkäsittelytieteen opinnot Turun yliopistossa, mutta armeijan jälkeen tie vei Vaasaan ammattikorkeakouluun lukemaan elektroniikkaa ja ohjelmistotekniikkaa. Puhelin soi vuonna 2000 kun toimitusjohtajamme Pasi Tuominen soitti kesken traktoriajelun työskennellessäni veljeni kalankasvatusyrityksessä. Luokkakaverini oli Wapicella töissä ja oli suositellut minua töihin yritykseen. Hän oli uskaltautunut sanomaan Pasille, että olen kovan luokan C-ohjelmoija ja minut kannattaisi palkata töihin.
Saman vuoden elokuussa alkoivat työt ja mentoriksi sain silloisen AI, Analytics & Automation segmentin vetäjän Mickey Shroffin. Pääsin heti syvään päätyyn ohjelmoimaan mikrokontrollereja, joka oli itselleni varsin uutta ja opittavaa oli paljon. Tämän jälkeen haasteita on ollut aina sopivassa määrin ja työ on edelleen erittäin mielenkiintoista. Yhä tänä päivänäkin pääsen nauttimaan haasteista sulautettujen järjestelmien parissa.
Mikä on saanut sinut viihtymään Wapicella näin pitkään ja miten urasi on kehittynyt vuosien saatossa?
Olen saanut aina tehdä mielenkiintoisia ja tarpeeksi haasteellisia työtehtäviä. Lisäksi olen päässyt hyvin kehittymään ja vaikuttamaan työnkuvaani. Minulle on aina ollut luontaista ottaa vastuuta - pääsin ensin vetämään projekteja, sen jälkeen tiimiä ja nyt päälle 10 vuotta olen johtanut sulautettujen järjestelmien segmenttiä. Vuonna 2003 sanoin puolitosissani, että voisin muutakin softaa tehdä. Varsinaisesti en ole isossa määrin sitä vielä ehtinyt tekemään, mutta edelleen kaikki tietotekniikan ja ohjelmoinnin osa-alueet kiinnostavat suuresti ja monissa hankkeissa omaa osaamista on päässyt kehittämään myös muille osa-alueille.
Mikä on paras muistosi Wapicella?
Teknisten ongelmien ratkaisut ovat lähellä sydäntäni. Vaikeasti toistettavia bugeja on metsästetty välillä viikkojen ja jopa kuukausien ajan. Yksi ongelma oli erityisen haastava selvittää ja se toistui vain tuotantoympäristössä. Ongelman selvittämiseksi kirjoitin laitteelle koodin, joka CPU:n poikkeuskäsittelijässä dumppaa RAMin sisällön CAN-väylälle ja monitoroiva laite voi sen tallentaa. Näin pystyttiin pääsemään virhetilanteen syystä selville ja korjaamaan virhe koodissa.
Muitakin hyviä muistoja on paljon. Erilaiset firman tapahtumat, afterworkit, saunaillat ja huipputyypit, joita olen saanut vuosien varrella tavata. Huippuhetkiä ovat olleet kaikki ja kultaisia muistoja syntynyt vuosien varrella.
Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää?
Tavallinen työpäivä sisältää erilaisten asioiden järjestelyä sekä palavereja. Teen myös mahdollisimman paljon teknistä työtä kompetenssin ylläpitämiseksi, joten työpäivään kuuluu myös ratkaisuehdotusten kirjoittelua sekä brainstormausta niihin liittyen. Joskus autan ja sparraan esimerkiksi ratkaisujen löytämisessä projekteissa tai katselmoin toteutuksia. Valitettavasti tätä ei kuitenkaan ehdi aina tekemään niin paljon kuin itse haluaisi. Viikkooni kuuluu myös työhaastatteluita sekä resursointia. Hienoimmat hetket työssä on, kun pystymme auttamaan asiakasta teknisellä osaamisellamme.
Mistä innostut vapaa-ajalla? Mikä on sinulle elämässä tärkeää?
Minulla on paljon asioita, joista innostun. Olen “tee se itse” -ihminen. Jos lasketteluvaate repeää, opiskelen, miten goretex kangas korjataan ja yhtä lailla korjaan myös auton itse. Nautin taitojen oppimisesta ja tiedon keräämisestä, sillä on aina palkitsevaa oppia, miten joku asia toimii. Tämä koskee yhtä lailla tietotekniikkaa kuin muutakin tekniikan alaa. Suurimmat intohimoni harrastuspuolella ovat vapaalaskettelu sekä brasilialainen jiujitsu. Vapaalaskettelua tulee harrastettua Alpeilla ja on jopa tullut käytyä Japanissa kokeilemassa heidän pehmeää puuteriaan. Jiujitsua harrastan aktiivisesti ja minulta löytyy ruskea vyö lajin parista. Kilpailen myös aktiivisesti ja olen saavuttanut masters-sarjoissa PM-kultaa sekä Euroopan mestaruusmitaleja.